Miten hyönteisiä pitäisi kohdella?

Hyönteiset ovat tuotantoeläimiä siinä missä siat, naudat ja broileritkin. Ne ovat kuitenkin fysiologisesti hyvin kaukana nisäkkäistä ja linnuista. Mitä eettisiä kysymyksiä liittyy hyönteisten tuottamiseen ravinnoksi? Entä kuluttajan näkökulmasta?

Koska hyönteisruoka halutaan saada elintarvikeviranomaisten valvonnan alaiseksi näin lyhyellä aikavälillä, noudatetaan hyönteisiin samoja perussääntöjä kuin muihinkin tuotantoeläimiin. Hyönteisiä tulee kohdella siten, että niille ei aiheudu vahinkoa tai kärsimystä, ja että ne voisivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Kuluttajien etujen mukaista on myös hyönteistuotteiden valmistamista koskeva ohje tai varotoimenpide, jonka mukaan elintarvikemarkkinoille tuotavat hyönteiset on keitettävä kahdesti ja kuivatettava, jolloin kaikista haitallisista mikrobeista päästään varmasti eroon.

Hyönteisten teurastaminen

Tällä hetkellä hyönteisten pakastaminen on todettu parhaimmaksi keinoksi lopettaa ne. Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, eli ne eivät kuluta energiaa sisäisen lämpötilansa ylläpitämiseen, vaan mukailevat ympäristön lämpötilaa. Ilman kylmetessä hyönteiset alkavat hidastamaan ja sulkemaan elintoimintojansa vaipuen horrokseen hitaasti. Tämä on normaalia myös ihan luonnossakin talvehtiville lajeille. Eli pakastusteurastuksessa hyönteiset vaipuvat horrokseen ja kuolevat jonkin ajan päästä, elintoimintojen hidastuessa, luultavasti hyvin tiedottomina. En tiedä voidaanko sanoa että tällainen teurastus on jotenkin "eettisempää" kuin jokin muu tapa, teurastamisen ollessa kuitenkin hyönteisen elämän lopettamista. On se kuitenkin eri asia kuin ampua rautanaula elävän vasikan kallon läpi aivoihin, tai keittää rapu elävältä.

Tuotanto-olosuhteet

Hyönteisten kanssa kohdataan sama ongelma kuin muidenkin tuotantoeläinten kanssa. Emme kykene kommunikoimaan niiden kanssa siten että ymmärtäisimme niiden sielunelämää. Tiedämme kuitenkin että evolutiivisesta näkökulmasta katsottuna jokaiselle vähänkin kehittyneemmälle organismille ensimmäisiä kehittyviä mekanismeja jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen ympäristön kanssa, ovat kivun välttäminen ja itsensä elossa säilyttäminen. Tämä pätee siis myös sieniin, kasveihin, bakteereihin, alkueläimiin, kuin eläimiinkin. Tutkija Helena Telkänrannan kirjassa "Millaista on olla eläin" on käsitelty niiden aistien ja käyttäytymisen lisäksi myös eläinten kivun aistimisesta. Kirjassa haastettiin esimerkiksi vanha käsitys kalojen kyvyttömyydestä tuntea kipua.

Oman kasvattamomme jauhomatoja siivouksen aikaisessa väliaikaisterrariossa. Jauhomadot voisivat elää paljon suuremmissakin yhdyskunnissa. Kunhan ruokaa riittää ja terraarion olosuhteet pysyvät sopivina, ne voivat liikuskella kylki kyljessä ilman ongelmia.

Oman kasvattamomme jauhomatoja siivouksen aikaisessa väliaikaisterrariossa. Jauhomadot voisivat elää paljon suuremmissakin yhdyskunnissa. Kunhan ruokaa riittää ja terraarion olosuhteet pysyvät sopivina, ne voivat liikuskella kylki kyljessä ilman ongelmia.

Hyönteisten hermosto on hyvin alkeellinen. Niillä ei ole varsinaisesti aivoja, kuten esimerkiksi nisäkkäillä, vaan hyönteisten tärkeimpiä toimintoja ohjailee kuusi hermosolujen tihentymäkohtaa. Hermoston alkeellisuus ei tarkoita sitä, että hyönteiset eivät voisi tuntea kipua, mutta tarpeetonta kipua ei tuotannon vaiheista pitäisi hyönteisille koitua. Ei ole tuottajankaan kannalta toivottavaa että hyönteisille aiheutuisi turhaa stressiä kasvun aikana.

Emme kuitenkaan pysty kommunikoimaan hyönteisten kanssa, joten joudumme tällä hetkellä luottamaan ulkoisiin merkkeihin niiden hyvinvoinnista. Tällaisina merkkeinä voidaan pitää esimerkiksi suurta määrää terveitä yksilöitä. Olosuhteet joissa hyönteiset lisääntyvät tehokkaasti ja kuolleisuus on vähäistä, ovat siis oletettavasti hyviä kasvuympäristöjä niille (hyönteisiähän ei pakkopariteta niinkuin muita tuotantoeläimiä). Hyönteisille halutaan tietysti tarjota tällaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat parhaan kasvun.

Hyönteisillä on kiinnostava erikoisasema tuotantoeläiminä, joita voidaan hyödyntää myös muiden tuotantoeläinten rehussa, kuten kanoille tai kaloille. On varmaan itsestäänselvää että hyönteiset kuuluvat luonnonvaraisten lintujen ja kalojen ravintoon. Hyönteisiä ei ole kuitenkaan yksiselitteisen helposti saanut syöttää näille tuotantoeläimille aina. Esimerkiksi kaloille on saanut antaa hyönteisiä sisältävää rehua vasta viime heinäkuun 2017 EU:n lainsäädännön uudistuksen myötä.

Saavatko ne tuotannon vaiheiden aikana elää vapaasti ja toteuttaa luonnollista käyttäytymistään? Eli mitä hyönteinen tarvitsee elinkaareensa?

Emme tiedä, koska emme voi niiltä kysyä. Tuotettavasta hyönteislajista riippuen ne saavat kuitenkin elää ympäristössä jossa ne saavat kasvaa ja lisääntyä omaan tahtiinsa, kunnes ne teurastetaan. Toukkavaiheessa syötävien hyönteisten kohdalla ymmärrettävästi kasvu ei edisty lisääntymiskykyiseksi saakka, vaan osa niistä teurastetaan ennenaikaisesti ja osan annetaan kasvaa kovakuoriaisiksi. Tavoitteellista toimintaa hyönteisillä ei ole tiettävästi raportoitu muun, kuin syömisen ja hengissä säilymisen lisäksi.

Ruoaksi kasvatetttavia hyönteisiä ei kerätä luonnosta! Ne kasvatetaan valvotuissa sisätiloissa tuotantoyksiköissä, minkä avulla voidaan varmistaa että ne syövät ja kasvavat puhtaalla ravinnolla. Näin voidaan varmistua, että niissä ei ole tauteja, tai muitakaan ongelmia jotka voisivat aiheuttaa vaaratilanteita hyönteisruokatuotteen ostajalle. Hyönteiset kasvatetaan kasvatuslaatikoissa, joissa ne saavat liikkua vapaasti. Emme tiedä paljonko elintilaa ne tarvitsevat, mutta hyönteislajit, joita on esitetty sopiviksi tuotantoeläimiksi, eivät ole kovin reviiritietoisia ja niille on luonnollista kasvaa lähellä toisiaan.

(Hyvin epävirallista tietoa, mutta keskusteluissa muiden asiantuntijoiden kanssa olen kuullut, että etenkin toukilla saattaa ilmetä tilanteita, joissa ruokaileva toukkayksilö jatkaa porkkanapalan nakertamista huolimatta siitä, että sen lajitoveri alkaisikin syömään tätä ruokailevaa toukkaa. Tällainen voisi olla ihan mahdollista, jos mietitään tätä siltä kannalta että toukkille luultavasti yksi tärkeimpiä tehtäviä on syödä ja varastoida mahdollisimman paljon energiaa koteloitumisvaihetta varten, jotta ne voivat kasvaa aikuiseen kokoonsa. Näin ollen ne saattaisivat siis ajoittain olla hyvin hyvin keskittyneitä omaan ruokailuunsa. Toisaalta olen havainnut kyllä toukkien vetäytyvän oletetunlailla kippuralle kun niitä siirrellään astiasta toiseen terrarion puhdistuksen ajaksi, reagoiden siis kosketusärsytykseen.)

Entäs vegaanit ja kasvissyöjät?

Niinkuin viime postauksessa jo kirjoitinkin, niin jokainen valitkoon mitä syö. Kuulen mielelläni vegaanien ja kasvissyöjien mietteitä hyönteissyönnistä, koska olen huomannut että aihe jakaa erikoisruokavaliota noudattavien mielipiteitä. Mielipiteet jakaantuvat kahteen leiriin. Osa söisi mielellään koska se on ekologisempaa ja toiset taas eivät söisi koska eivät halua syödä mitään muutakaan eläinperäistä. Jälkimmäisen leirin kannattajat usein korostavat kyllä että he olisivat iloisia siitä, että lisäämällä hyönteissyöntiä voitaisiin vähentää yleisesti lihankulutusta.

Kuluttajat tekevät eettisiä valintoja jokaikinen kerta ostaessaan ruokaa. Mitä ikinä me valitsemmekaan syötäväksemme, sillä on varmasti jonkinlainen vaikutus ympäristöön, tuotantoketjuun, muihin kuluttajiin, ja kaikkiin mahdollisiin sidosryhmiin. Erään luennon jälkeen eräs henkilö yleisöstä tuli kysymään minulta "tuottaaksesi kilon syömiskelpoista ruokaa, tappaisitko mieluumin sen yhden lehmän vai satoja sirkkoja?"

Mitä itse vastaisit?

Seuraavissa postauksissa voidaankin mennä jo aiheesta eteenpäin hyönteissruoan etuihin verrattuna muihin tuotantoeläimiin. Monet ovat varmasti jo paljon uutisissa lukeneet kyseisestä aiheesta, mutta sen avulla voimme ehkä muodostaa käsityksen siitä, miten valtava merkitys sillä mitä me syömme, onkaan ympäristölle ja maapallomme tulevaisuudelle. Toivottavasti löytäisimme siis apua tähän kiperään kysymykseen.

Kiinnostaisiko sinua, yhdistystänne, tai muuta organisaatiota tietää lisää hyönteissyönnistä. Pidän aiheesta myös luentoja!

Annan myös mielelläni haastatteluja!

otto.selenius@gmail.com