 |
| Vertailussa: Kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu ja kuinka paljon resursseja kuluu yhden proteiinikilon tuottamiseen eri proteiinilähteillä. Energian käyttö on ollut jauhomadoilla suurta tässä tutkimuksessa sen takia, että hyönteisten kasvatuksen automatisoidut tehotuotantomenetelmät ovat vielä kehitteillä. Kun niitä päästään hyödyntään suuressa mittakaavassa, myös kasvatukseen käytetyn energian kulutuksen määrä saadaan laskemaan. Silti jo tällä hetkellä jauhomatojen kasvihuonekaasupäästöt näyttävät olevan hyvin vähäisiä. |
Lyhyt vastaus kysymykseen: Eläimet syövät kasveja tai muita eläimiä saadakseen energiaa. Näin aine ja energia kulkeutuvat ravintoketjussa. Osa energiasta menee ruokailussa ja ruoansulatuksessa aina hukkaan, sillä mitään ei voida 100 %:sti hyödyntää. Tämän takia mitä enemmän ravintoketjussa on toisenvaraisia eliöitä (eli eläimiä) ennen ihmistä, sitä enemmän energiaa menee hukkaan. Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, niin energiatehokkainta olisi syödä vain kasveja.
Mutta! Kuinka moni kasvattaa tai metsästää ruokansa itse? Ennen kuin ruoka päätyy suuhusi niin se läpikäy tuotantokejussa monia vaiheita, jotka kuluttavat energiaa ja aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä.
Tämän takia ruoan ekologisuuteen ja energiatehokkuuteen vaikuttavat ennen kaikkea kuluttajan valinnat. Millaisia tuotteita valitset syödä? Missä ruoka on valmistettu ja miten se on sinun eteesi kuljetettu? Tulevatko pavut Braziliasta vai Seinäjoelta vaikuttaa paljolti siihen millainen hiilijalanjälki tuotteelle lopulta syntyy. Kasvattamalla ruokahyönteisiä Suomessa lisätään Suomen omavaraisuutta ruoan suhteen, ja samalla edistetään energiatehokkaampaa ruoantuotantoa, sekä säästetään ympäristöä pienemmillä kasvihuonekaasupäästöillä.
Esittelen kaksi konkreettista esimerkkiä hyönteisten ekologisista hyödyistä niin ruoka- kuin rehukäytössäkin. Samalla muistutan että hyönteisten mahdollisuudet toimia ympäristöystävällisenä ruokana ovat paljon käsiteltyjä aiheita laajemmat.
Hyönteiset vastaan soija
Yksi merkittävimpiä, ja samalla eettisesti arveluttavimpia proteiininlähteitä on soija. EU:n käyttämästä soijasta 60% tuodaan Braziliasta, jossa lisääntynyt soijan viljely on hävittänyt valtavia määriä sademetsiä ja aiheuttanut yhteiskunnallisia ongelmia. Suurin osa, noin 85 %, maailman soijasta syötetään tuotantoeläimille ja vain noin 6 % on suoraan ihmisten ravinnoksi. Soijan sijaan meidän kannattaisikin syöttää meidän tuotantoeläimillemme jotain muuta proteiinipitoista ravintoa, joka olisi vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettu. Esimerkiksi Suomessa kasvatettuja hyönteisiä.
Käyttämällä hyönteisiä tuotantoeläinten rehussa, sekä vähentämällä lihansyöntiä korvaamalla osan siitä hyönteisillä, vähennettäisiin lihantuotannosta koituvia ympäristöhaittoja. Samalla puututtaisiin vastuuttomasti tuotetun tuontiruoan eettisiin ongelmiin, sademetsien hävityksestä ja tehottomista logistiikkaketjuista aina viljelijöiden oikeudenmukaiseen kohteluun. Hyönteistuotannon eettisyys ei ole yksioikoinen asia sekään -aihe jota käsittelin viime postauksessa. Samalla voisin kuitenkin huomauttaa siitä, miten paljon luonnollisempaa ravintoa hyönteiset ovat esimerkiksi kanoille ja kaloille, kuin soija. Tätä kannattaa hetki pohtia.
Hyönteiset paikallisten ylijäämätuotteiden hyödyntäjinä
"Mitä niille hyönteisille sitten syötettäisiin? Tuotantoeläimiä nekin ovat." Aivan. Hyönteistalouden ympäristöhaittojen vähentämisessä voidaan mennä vielä pidemmällekin kiertotalouden keinoin. Sen sijaan että jokin aine hylätään jätteenä sen käyttötarkoituksen jälkeen, sille voidaan kehittää uusia merkityksiä ja tapoja ottaa, jos ei kokonaan niin, ainakin osittain takaisin hyödynnettäväksi jossain muualla.
Tutkimushankkeessamme "Hyönteiset ruokaketjussa" selvitettiin että pelkästään Varsinais-Suomen alueelta löytyisi vuositasolla tuhansia tonneja vihanneksia ja muita viljeltyjä tuotteita, jotka joudutaan luokittelemaan biojätteeksi, sillä ne eivät mene kaupaksi ihmisille. Eli nyt puhutaan esimerkiksi käyristä kurkuista, liian pienistä tomaateista tai epämuodostuneista perunoista. Tällaiset sivuvirrat olisivat ekologisia ja energiatehokkaita tapoja saada ruoka- ja rehuhyönteisille korkealaatuista ravintoa halvalla. Näin hyönteisten ravinnon vuoksi ei erikseen tarvitsisi uhrata viljelyspinta-alaa tai kaataa metsiä ja rehutuotteet löytyisivät jo hyvin läheltä, eikä toiselta puolen maapalloa!
Eviran mukaan tuotantoeläimille ei kuitenkaan saa syöttää mitään biojätteeksi luokiteltavaa, ja tämä onkin tärkeää tuotantoeläinten terveyden kannalta. Eli syöntikelpoiset "käyrät kurkut" yms. voitaisiin hyödyntää hyönteisten ravinnoksi, mikäli ne voitaisiin lajitella muuksi kuin biojätteeksi, mutta pilaantuneet elintarvikkeet on ilman muuta hävitettävä jotenkin muuten.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Palatakseni alun kysymykseen; veganismi on lähtökohtaisesti ekologisesti kestävää ja hiilijalanjäljeltään pienin noudatettava ruokavalio, jos vegaani ottaa huomioon että syö esimerkiksi vain lähellä, Suomessa kasvatettuja kasviksia. Vaikka paikallisella hyönteistuotannolla olisi edellä mainittujen esimerkkien tavoin potentiaalia olla hyvinkin ympäristöystävällistä, en lähtisi kiistelemään kasvissyönnin vs. hyönteissyönnin ylivertaisuudesta. Näkisin että hyönteisruoan toivottava asema olisikin askeleena lihankulutuksen vähentämisen ja kasvispainotteiseen ruokaan siirtymisen välissä. Kun tarkastellaan ilmastonlämpenemistä ja ihmisen ruoantuotannon osuutta sen kiihdyttäjänä, huomaamme tarvitsevamme nopeita tekoja vähentääksemme karjatalouden hiilidioksidipäästöjä. Pakko mainita uudestaan: Tällä hetkellä 14,5 % kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu karjatalouden päästöistä.
Kiitos Miikalle kommentista!
Kiinnostaisiko sinua, yhdistystänne, tai muuta organisaatiota tietää lisää hyönteissyönnistä. Pidän aiheesta myös luentoja!
Annan myös mielelläni haastatteluja!
otto.selenius@gmail.com
